Muistikuvia 1

45 muistikuvaa yhden elämän 50 ensimmäisestä vuodesta

Alkusana

Eläkkeellä ollessa on kuin itsestään alkanut muistella elämänsä vaiheita. Useimmat muistikuvat tulivat mieleen muutaman päivän aikana vuoden vaihtuessa vuodesta 2008 vuodeksi 2009. Pois olen jättänyt niin vähän, että hyvällä omallatunnolla voin sanoa panneeni paperille kaikki muistin syvyyksistä esiin nousseet. Kevään 2009 aikana lisäsin vielä muutaman muistikuvan.

Lapsuus

1.

Pinkopahvit on otettu ikkunoista pois. Ollaan aloittamassa uusien lasien asentamista rikkoontuneiden tilalle. Päivänvalo tulvehtii sisään pitkästä aikaan. Äiti ottaa minut käsiinsä ja nostaa ikkunanaukosta ulkona seisovan miehen käsiin.

Tämä on varhaisin muistoni. Elettiin kai vuoden 1944 syksyä. En ollut kolmeakaan vuotta. Kotini lähellä oli ollut Saksan armeijan lentotukikohta Poistuessaan joukot olivat räjäytelleet kenttää. Räjähdykset olivat rikkoneet taloista kentänpuoleiset ikkunat. Aikuisena kysyessäni äiti muisteli, että pihalla ollut mies oli luonnollisesi isäni.

Kun olin nuori pappi, vaalisaarnaajat usein kuulijoihin vedotakseen käyttivät saarnoissaan sotamuistojaan. Ajattelin, että vaalissa ollessani voisin minä käyttää tätä muistoani. Siinähän on kuva kristityn elämästä: Äitikirkko nostaa lapsen läpi rikkinäisen maailman Isän käsiin.