Tihuttaa. Säännöllisin välimatkoin olevien lyhtypylväiden hehkulamput luovat valokehiä pimeyteen. 14-vuotias poika juoksee täyttä vauhtia sorakatua lyhtypylväiden välin, seuraavan hän kävelee, seuraavan hölkkää, seuraava menee taas täyttä vauhtia. Näin toistuu koko pitkän radanvartta seuraavan kadun matkan. Sama kertaantuu vielä takaisin päin.
Koulussa olin tullut kaveriksi toisen uuskoivistolaisen pojan kanssa. Hänen isänsä oli innokas penkkiurheilija. Hänelle tuli jopa Suomen urheilulehti. Suomen juoksu-urheilua oli alettu uudestaan nostaa maailmankartalle. Välineenä oli intervalliharjoittelu. Sitä mekin aloimme toteuttaa. Hankimme myös painot. Niissä oli maailmanennätyksen haltijan, luistelija Juhani Järvisen tavoin painoja 50 kg. Todistuksissa urheilun numeroni nousi 7:stä 10:een. Viimeisellä luokalla siihen tarvittiin jo vähän lyseolaispoikien kekseliäisyyttäkin. Juoksuharjoitukset olivat jääneet vähiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti