Juhannusaattona laskeudun linja-autosta Ikaalisten kauppalan linja-autoasemalla. Tyttö on vastassa. Kävelemme perinteisen kylpyläpaikkakunnan kauniiden vanhojen talojen ohi ja puiden alla Kyrösjärven rantaan. Nousemme siellä odottavaan veneeseen. Tyttö soutaa meidät lahden poikki kotitalonsa rantaan. Juhannus, vanha miljöö, tyttö, järvi, venematka, talo rantatöyräällä voiko romanttisempaa olla.
19-vuotiaana tutustuin ensi kerran järveen. Olin nähnyt sellaisen vain junan tai linja-auton ikkunasta. Tytön kotona oli 11 huonetta, minä olin tottunut asunaan huoneessa ja keittiössä. Vierailulla olin täydellinen typerys. En tuonut mitään mukanani. Ketään en tervehtinyt. Lähettivät lapset kysymään nimeäni. Sitäkään en kertonut. Että voi murkku olla typerä. Seuraavana juhannuksena olin, jos mahdollista vieläkin typerämpi: Olin luvannut mennä, mutten mennytkään, kun en saanutkaan luvattua autoa lainaksi. Linja-autokyyti ei enää kelvannut herralle, jolla oli ajokortti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti