keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Eämäni huippuhetkiä: 4 Arvalla omalle tasolleni

Motto: Elämää ei mitata hengenvetojemme vaan niiden paikkojen ja hetkien määrällä, jotka koemme henkeäsalpaavina. Schultz, Patricia 2007: 1000 Places To See Before You Die. Maailmanmatkaajan käsikirja. s.l.: h.f.ullmann. s. iii.

Minun kanssani kokouksen osanottajina oli 12 pääministeriä, joukko presidenttejä ja parlamenttien puhemiehiä sekä kolme Nobelin rauhanpalkinnon saanutta. Tapanani on veistellä: kerrankin pääsin omalle tasolleni. Miten ihmeessä olin tasavertaisena osanottajana moisessa porukassa? Miten olin sinne päätynyt?

Lohjalta oli helppo lähteä Hyvinkään kirkkopäiville. Helppoutta lisäsi vielä se, että ne järjestettiin yhdessä Kansan Raamattuseuran Suvipäivien kanssa. Liityttyäni vuonna 1987 Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen sain kirjeen Kristillisten sosialidemokraattien liiton sihteeriltä. Siinä minua pyydettiin liittymään liiton jäseneksi. En organisaatiosta mitään tiennyt, mutta koska olin sekä sosialidemokraatti että kristitty, päätin liittyä. Ajattelin, ettei siitä mitään haittaakaan olisi. Kun sitten huomasin liiton pitävän liittokokouksensa kirkkopäivien yhteydessä, ajattelin, että menenpä katsomaan, missä oikein olen jäsenenä. (Jälkeenpäin sain oppia, että oli ollut tapana yhdistää liittokokous kirkkopäiviin, koska silloin ainakin osa pääsi matkustaman kotiseurakuntansa kustannuksella.) Kokouksessa valittiin liiton hallitus, liittotoimikunta. Ehdokkaita jäseniksi oli riittävästi, mutta heidän henkilökohtaisista varajäsenistään tuli pula. Yksi jäsenehdokas oli Harri Heino. Hänelle ei tahtonut löytyä varajäsentä sitten millään. Harri suostutteli minua. Panin hanttiin vedoten siihen, että minulla oli jo aivan liikaa luottamustehtäviä. Harri sai kuitenkin minut vakuuttuneeksi, että varajäsenyys olisi vain muodollisuus. Hän oli poikkeuksetta aina paikalla kokouksissa. Niinpä suostuin, jotta kokouksessa päästäisiin eteenpäin. Ennen kuin päästiin äänestämään, äänestysmenettelyä muutettiin - muuten tapa, joka k.o. organisaatiossa on ollut myöhemminkin yleinen. Päätettiin, että jäseniksi valitaan eniten ääniä saaneet ja seuraavat sitten varajäseniksi. Minä sain toisen henkilön kanssa yhtä monta ääntä viimeiselle paikalle. Kun vedettiin arpaa minusta tulikin yllättäen jäsen. Jälkeenpäin olin häpeissäni, sillä arvonnassa voittamani oli liitossa ansioituneesti pitkään toiminut.

Kristillisten sosialidemokraattien liitto oli ja on jäsen kansainvälisessä organisaatiossa, International League of Religious Socialists. Sen päätoimintamuoto on joka kolmas vuosi järjestettävä kongressi, jonka yhteydessä on myös vuosikokous. Vuoden 1997 kokous oli annettu Suomen järjestettäväksi. Minut nimitettiin paikallisen järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi. Syynä oli se, että olin aikaisemminkin järjestänyt kansainvälisiä kokouksia, kylläkin tieteellisellä puolella.

Sivuhuomautuksena on syytä sanoa, että myös Societas Liturgican konferenssi oli sinä kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa. Minua pyydettiin senkin paikallistoimikunnan puheenjohtajaksi. Kieltäydyin, koska kahden kansainvälisen kokouksen järjestäminen samaan aikaan olisi ollut aivan liikaa. Oikeassa olinkin, sillä en oikein ehtinyt osallistumaan SL:n järjestelytoimikunnan työhön jäsenenäkään, vaikka sellainen olin. Minun sijastani puheenjohtajaksi tuli Yngvil Martola Turusta. Hän käyttikin saamansa tilaisuuden hyvin hyväkseen ja nousi aina k.o. organisaation puheenjohtajaksi.

Kun ILRS:n kokouksessa valittiin uutta johtokuntaa, tulin siihen valituksi tiukan äänestyksen jälkeen. Organisaation puheenjohtajana oli pitkään toiminut ruotsalainen Evert Svensson. Hänen suuri haaveensa oli ollut, että liiga hyväksyttäisiin Sosialistisen Internationaalin liitännäisjäseneksi eli samaan asemaan kuin nuoriso- ja naisorganisaatio. Tämä olikin tapahtunut SI:n edellisessä kongressissa New Yorkissa. Näin ollen liigalla oli oikeus lähettää neljä edustajaa seuraavaan Pariisissa pidettyyn kongressiin. Tingimme vähän ja saimme luvan lähettää viiden hengen delegaation. Niin minäkin pääsin mukaan.

Siinä sitä sitten oltiin La Défencen kongressikeskuksessa maailman sosialidemokraattisten johtajien joukossa. SI on ymmärtääkseni ainoa maailmanlaaja yhden poliittisen liikkeen yhteinen elin. Lavalle astui puhumaan aina vaan merkittävämpiä poliitikkoja. Erityisesti mieleeni jäi Ruotsin silloisen ulkoministerin, myöhemmin murhatun, Anna Lindhin esiintyminen. Hänen persoonansa oli sellainen, että kun hän alkoi puhua tuntui kuin lavalle olisi sytytetty kirkkaat valot.