Jono on toivottoman pitkä. Harmaa aita näyttää ulottuvan näköpiirin ulkopuolelle. Olen satojen tätien ympäröimä. Innoissaankin he muistavat vahtia minua. Olin jo kerran Helsingin kaupungintalon edessä päässyt irti ja mennyt vilkkaasti liikennöidyn kadun yli ylioppilastaloksi luulemani talon luokse. Olinhan nähnyt tietosanakirjassa yliopiston päärakennuksen kuvan. Tiukassa otteessa yritän kurkotella nähdäkseni Stadionin tornin. Onnistunkin näkemään, kun olympiatuli sammuu tornin huipulla.
Kovalla kinuamisella olin saanut äitini ostamaan meille matkan Helsinkiin olympialaisia katsomaan niiden viimeiseksi päiväksi. Rouvat eivät olleet niinkään kiinnostuneita kisoista, mutta Armi Kuuselan tervetuliaisjuhla pallokentällä Olympiastadionin vieressä sai heidät innostumaan. Niinpä menimme sinne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mielenkiintoista: vaikka maailma muuttuu, jotkut asiat pysyvät: toisia kiinnostaa urheilu, toisia julkimot.
Lähetä kommentti