“Mennään kirkkoon. Mennään juhlaan.” Olemme autolla menossa kotikirkkomme ohi. Kun nuorempi tyttäreni näkee kirkon, hän huudahtaa nuo sanat. Voi sitä iloa, minkä ne minulle tuottavat. Mikään ei voisi aiheuttaa suurempaa iloa.
Olen pannut tämän blogin nimeksi Punaorvonpoika. Mitä kauemmin olen elänyt, sitä enemmän olen alkanut nähdä, miten elämäni kulkuun on vaikuttanut se, että olen punaorvon poika. Luonnollisesti tieto isoisäni menehtymisestä nälkään Hämeenlinnan vankileirillä on vaikuttanut poliittiseen kantaani. Sen sijaan äidiltä saatu taipumus nähdä sosiaalinen ympäristö vihamielisenä on ollut vaikeampi tunnistaa. Siitä on noussut taipumus paeta vaikeita tilanteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti