Olen ensimmäistä kertaa mukana maailmanlaajassa kansainvälisessä konferenssissa. Joukko osanottajia juttelee keskenään menevän näköisenä. Kysyn tyhmänä, mihin he ovat menossa. Sanovat menevänsä Strasbourgin keskustaan johonkin ravintolaan syömään. Pyydän päästä mukaan. Ravintolassa keskustelu kääntyy Suomen asioihin. Kerron uskonnollisesta ryhmästä, jossa johtaja määrää aviopuolison. Yksi mukana olijoista sanoo: tämä oli paras tieto, jonka olen tässä konferenssissa saanut.
Olin Suomessa kokemastani vastustuksesta huolimatta onnistunut lähtemään konferenssiin. Olin siellä ulkona kuin lumiukko. Kukaan konferensseissa aikaisemmin käyneistä ei ollut minulle kertonut mitään tällaisten kokoontumisten luonteesta tai rakenteesta. Siiloasta innostunut oli vasta tekemässä väitöskirjaansa. Myöhemmin hänestä tuli maailmankuulu tutkija. Tuosta Strasbourgin pimenevässä illassa esittämästäni pyynnöstä lähteä mukaan alkoi minun ystävyyteni maailman johtavien uskontososiologien kanssa. Suomessa sitä pidettiin ensi sijassa pahana virheenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti