Seison entisen kotini pihalla. Olen juuri vienyt poikani äitinsä luo. Poika on painanut kätensä ja kasvonsa ikkunaa vasten. Hän itkee vuolasti. Minusta tuntuu, että hän hakkaa käsillään ikkunaan. Olen lähdössä ensimmäiselle etelän lomalleni. Tuntuu pahalta. Miten voi jättää pojan itkemään tänne kylmään ja pimeään ja lähteä itse lämpöön ja aurinkoon. Saan rauhoitettua omaatuntoani lupaamalla itselleni, että kerran vielä otan pojan mukaan.
Toteutin lupaukseni seitsemän vuotta myöhemmin. Sen jälkeen olen matkustanut kunkin lapseni kanssa viikon lomalle ulkomaille, kun he ovat täyttäneeet kolmetoista. Huono omatunto synnytti perinteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti