Yhteiskuntasopimuksesta

Eilinen illansuu meni Vaajakosken työväenyhdistyksen kuukausikokouksessa. Alustajana oli tuleva EU-poliitikkomme Kalevi Olin. Hän piti erinomaisen katsauksen tavoitteisiinsa EU:ssa. Olennaisin kysymys ensi kesänä on, miten saisimme äänestäjät ymmärtämään vaalien tärkeyden. Alhainen äänestysprosentti rokottaa erityisesti vasemmistolaisesti ajattelevien kannatusta.

Kun alustajana oli kokenut kansanedustaja, esille nostettiin myös kysymyksiä oman maamme tämänhetkisestä tilanteesta. Kunnallisneuvoksemme Hannu pohdiskeli yhteiskuntasopimuksen mahdollisuutta. Edellisen laman aikaisena valtionvarainministerinä muistettu Iiro Viinanen on väittänyt, että silloin sopimuksen kaatoi ammattiyhdistysliike. Tämä on sekä totta että valhetta. Jos historiaa katsellaan sopimuksen viime vaiheiden sijasta hieman laajemmin, niin voidaan sanoa, että sopimus kaatui juuri Iiro Viinaseen.

Syksyllä demareiden johtama hallitus oli tehnyt vaalibudjetin. Silloinen valtiovarainministeri Matti Louekoski sanoi myöhemmin, että hänen olisi pitänyt todellisen taloudellisen tilanteen tietäen kieltäytyä esittelemästä niin ylimitoitettua budjettia ja uhata erolla. Sekään budjetti ei riittänyt kokoomukselle ja sen eduskuntaryhmän puhenjohtajalle Iiro Viinaselle. Eduskuntakäsittelyn aikana kokoomus kasvatti budjettia suurilla summilla. Kun kokoomus sitten oli hallituksessa, Viinasen linja oli lyödä kaiken pahan alku ja juuri, ammattiyhdistysliike maan rakoon. Näin vielä toukokuussa tai taisi olla vielä kesäkuussakin. Silloin olisi ehdottomasti riidan sijasta pitänyt jo hieroa sopua ja sille perustuvaa yhteiskuntasopimusta. Vasta syksyllä hallitus tajusi missä mennään, mutta yhteiskuntasopimuksen eväät oli syöty jo keväällä. Näin asiat muistan. Kertokaa, jos muistan väärin.