Elvytys ei ehdi pelastaa työpaikkoja
Taloussanomat
Suomi on vitkutellut elvytyksen aloittamisen kanssa liian kauan – selvästi muita maita enemmän. Näillä näkymin elvytystoimet alkavat purra aikaisintaan vasta ensi vuonna, ja sitä odotellessa kymmenet tuhannet ehtivät menettää työpaikkansa.
Taloussanomissa oli eilen ylläoleva uutinen. Sen teksti on kuin omasta suustani viime viikkoina. Voin siis rintakaarella sanoa: mitä minä sanoin. Oikeassa oleminen ei tässä tapauksessa tunnu hyvältä. Suomen pankin johtaja Erkki Liikanen on sanonut, että tämän vuoden uusista työttömistä puolesta tulee pitkäaikaistyöttömiä. Päivittäisiä uutisia lukiessa on siis luettava seuraavasti. Jos esim. on ilmoitettu 500 irtisanotusta, on luettava: yhteiskuntaamme tuli 250 uutta pitkäaikaistyötöntä. Viime lamasta on opittu, myös Jyväskylässä, että tämä se kalliiksi tulee. Puhumattakaan yksilöiden kärsimyksistä. Ei vain irtisanotun, vaan myös hänen perheensä, hänen lastensa luokkatovereiden, uupuvien opettajien. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Talousanomien mukaan: olisi pitänyt tehdä. Ensinnäkin Suomen täysin ala-arvoinen infrastruktuuri on pantava kuntoon. Suomen rajoille voitaisiin laittaa kyltit: Älkää hämmästykö. Olette tulleet Länsi-Euroopan inframuseoon. Joka ei usko yrittäköön ajaa autolla Saarijärveltä Kannonkoskelle.
Ongelmallisempaa on parantaa metalliteollisuuden tilannetta. Tietysti infran korjaaminen tuottaisi sillekin työtä: uudet radat vaativat uusia junia, sillat teräsrakenteita jne. Suomen vienti on pysähtynyt. Syy tähän on se, että me emme vie kulutustavaroita - paitsi Nokian. Me viemme investointituotteita. Kukaan ei investoi vientimaissamme. On siis investoitava kotimaassa, jotta pytyntekijät saisivat töitä. Olennaista olisi tehdä investointeja, joilla taataan halvan energian saanti tulevaisuudessa. Jämsän bioenergialaitos on hyvä esimerkki siitä, mitä voidaan tehdä.
Vaikka nyt viimein alettaisiin toimeen, saattaa meillä tämän vuoden lopussa olla 25000 uutta pitäaikaistyötöntä. Sen, että meidän kanssaihmisistämme olisi tässä asemassa vuoden 2010 lopussa 50000, voimme vielä estää.
Taloussanomissa oli eilen ylläoleva uutinen. Sen teksti on kuin omasta suustani viime viikkoina. Voin siis rintakaarella sanoa: mitä minä sanoin. Oikeassa oleminen ei tässä tapauksessa tunnu hyvältä. Suomen pankin johtaja Erkki Liikanen on sanonut, että tämän vuoden uusista työttömistä puolesta tulee pitkäaikaistyöttömiä. Päivittäisiä uutisia lukiessa on siis luettava seuraavasti. Jos esim. on ilmoitettu 500 irtisanotusta, on luettava: yhteiskuntaamme tuli 250 uutta pitkäaikaistyötöntä. Viime lamasta on opittu, myös Jyväskylässä, että tämä se kalliiksi tulee. Puhumattakaan yksilöiden kärsimyksistä. Ei vain irtisanotun, vaan myös hänen perheensä, hänen lastensa luokkatovereiden, uupuvien opettajien. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Talousanomien mukaan: olisi pitänyt tehdä. Ensinnäkin Suomen täysin ala-arvoinen infrastruktuuri on pantava kuntoon. Suomen rajoille voitaisiin laittaa kyltit: Älkää hämmästykö. Olette tulleet Länsi-Euroopan inframuseoon. Joka ei usko yrittäköön ajaa autolla Saarijärveltä Kannonkoskelle.
Ongelmallisempaa on parantaa metalliteollisuuden tilannetta. Tietysti infran korjaaminen tuottaisi sillekin työtä: uudet radat vaativat uusia junia, sillat teräsrakenteita jne. Suomen vienti on pysähtynyt. Syy tähän on se, että me emme vie kulutustavaroita - paitsi Nokian. Me viemme investointituotteita. Kukaan ei investoi vientimaissamme. On siis investoitava kotimaassa, jotta pytyntekijät saisivat töitä. Olennaista olisi tehdä investointeja, joilla taataan halvan energian saanti tulevaisuudessa. Jämsän bioenergialaitos on hyvä esimerkki siitä, mitä voidaan tehdä.
Vaikka nyt viimein alettaisiin toimeen, saattaa meillä tämän vuoden lopussa olla 25000 uutta pitäaikaistyötöntä. Sen, että meidän kanssaihmisistämme olisi tässä asemassa vuoden 2010 lopussa 50000, voimme vielä estää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti