Britannian sosiologiliiton uskontososiologian tutkijoiden ryhmä oli varannut vuosittaisen kokoontumisensa yhteydessä yhden päivän kunnioittaaksen maailmankuulun jäsenensä LSE:n professorin eläköitymistä. Moneen kertaan päivän kuluessa painotettiin sitä, että professorin isä oli ollut ensin ajuri ja sitten taksikuski. Minusta suomalaisena se tuntui oudolta. Niinpä kysyin juhlakalulta, onko tosiaan hänen maassaan erittäin poikeuksellista se, että työväenluokasta noustaa professoriksi. Hän sanoi, että oli hänen aikanaan ja on edelleen.
Brittiläisessä luokkayhteiskunnassa professorit ja muut johtajat - myös työväenpuolueeseen - tulevat linjaa: yksityiskoulu (esim. Eton) - Oxbridgen yksityinen yliopisto. Tämä on niin itsestään selvää, että jos joku linjan läpikäynyt ei ole johtavassa asemassa, sitä ihmellään vähintään yhtä paljon kuin linjan ulkopuolelta tullutta johtajaa.
Tänään aamutv:ssä taiteilijat miettivät oman yhteiskuntammme luokkapiirteitä. Heidän mukaansa erot eivät ole mahdollisuuksissa vaan siinä kuinka niitä osataan käyttää. Minä rakastan edelleen veroja. Meikäläisen perheessä olemme osanneet käyttää niillä tarjottuja palveluja: kirjastoja, oppilaitoksia, terveydenhuoltoa jne. Luulenpa, että taloudellisesti olemme aina saaneet kaikki maksamamme verot takaisin.
Luokattoman yhteiskunnan säilyttäminen vaatii koko ajan valppautta. Sosiologiset lainalaisuudet ovat koko ajan edistämässä ihmisten erottelua. Jokainen yhteiskunnan palvelutason heikennys vie meitä vääjättömästi kohti yhteiskuntaa, jossa yhä usemamt ihmiet asuvat muurien ympäröimillä asuinaleilla ja rynnnäkkökiväärimiehet vartioivat kerrostalojen ovilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti